Finasteridi (Propecia, Gefina, Proscar ym.) ja minoksidiili (Rogaine, Regaine, Foligain ym.) ovat tällä hetkellä ainoat virallisesti hyväksytyt lääkehoidot perinnölliseen hiustenlähtöön (androgenetic alopecia), joiden tehokkuus on varmistettu useissa kliinisissä tutkimuksissa. Molemmat lääkkeet pysäyttävät hiustenlähdön noin kahdeksalla kymmenestä käyttäjistä ja auttavat osaa saamaan takaisin myös jo menetettyjä hiuksia. Kumpikaan lääkkeistä ei tuo takaisin nuoruusvuosien hiuspehkoa, mutta kumpi lääkkeistä on tehokkaampi? Minkälaisia tuloksia ja kuinka nopeasti tuloksia voi odottaa?
Tällä sivulla kerrotaan mitä minoksidiili ja finasteridi ovat, kuinka tehokkaita ne ovat sekä minkälaisia näitä lääkeaineita koskevia tutkimuksia maailmalla on julkaistu.
Minoksidiilia käsitteleviä tutkimuksia
Alunperin korkean verenpaineen hoitoon käytetyllä nestemäisellä minoksidiililla havaittiin 1980-luvulla mielenkiintoinen sivuvaikutus: sen havaittiin lisäävän odottamatonta hiusten kasvua perinnöllisestä hiustenlähdöstä kärsivillä potilailla. Lääke patentoitiin ja Yhdysvaltain lääkeviranomaisille esiteltiin 1800 potilasta kattanut tutkimus, jonka mukaan se ”lisäsi kohtalaisesta tiheään hiustenkasvua päälaella 39 prosentilla käyttäjistä”. Viranomaiset hyväksyivät minoksidiilin miesten hiustenlähdön hoitomuodoksi vuonna 1988. Sitä myydään tuotenimillä Rogaine ja Regaine, ja patentin vapautumisen jälkeen myös useilla muilla nimillä.
Tärkeimpiä minoksidiilia käsitteleviä tutkimuksia:
Vuonna 1987 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 2 % minoksidiilin, 3 % minoksidiilin ja plasebon vaikutuksia tehokkuutta ja turvallisuutta hiustenlähtöön kahdesti päivässä käytettynä. Minoksidiilin käyttäjistä hiustenlähtöalue pieneni 84,6 prosentilla 12 kuukauden jälkeen ja lääkkeen sivuvaikutukset olivat vähäisiä.
Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 2 % ja 5 % topikaalisen minoksidiilin vaikutuksia hiusten määrään ja painoon perinnöllisestä hiustenlähdöstä kärsivillä miehillä. Molemmat konsentraatiot olivat plaseboa tehokkaampia ja hiusten määrä ja paino noin 30 prosenttia korkeampi. Hoidon lopettamisen jälkeen hiusten määrä palasi plaseboryhmän tasolle 24 viikossa (36 miestä, 96 viikon seurantajakso).
Vuonna 2002 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin 5 % minoksidiilin olevan selvästi tehokkaampaa kuin 2 % minoksidiilin miestyyppisen hiustenlähdön hoidossa (393 miestä, 48 viikon seurantajakso).
Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 5 % minoksidiilin ja pyritionisinkkiä sisältävän hilseshampoon vaikutuksia hiustenkasvuun. Minoksidiili oli yli kaksi kertaa tehokkaampaa (200 miestä, 24 viikon seurantajakso).
Vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 2 % ja 5 % topikaalisen minoksidiilin tehokkuutta ja turvallisuutta naistyyppisen hiustenlähdön hoidossa. Tulosten mukaan 5 % minoksidiili on tehokkaampaa kuin 2 % minoksidiili, mutta aiheuttaa enemmän sivuvaikutuksia, kuten päänahan kutinaa, paikallista ärsytystä ja liikakarvaisuutta. Molemmat konsentraatiot auttoivat hiustenlähdön aiheuttamissa psykososiaalisissa ongelmissa (381 naista, 48 viikon seurantajakso).
Vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa todettiin 5 % minoksidiilivaahdon olevan plaseboa tehokkaampi ja yleisesti hyvin siedetty lääkeaine (352 miestä, 52 viikon seurantajakso).
Vuonna 2009 japanilaisessa tutkimuksessa varmistettiin 5 % minoksidiilin olevan 1 % minoksidiilia tehokkaampaa hiustenlähdöstä kärsivillä japanilaisilla miehillä (ei kuitenkaan viisi kertaa tehokkaampaa). Sivuvaikutuksia esiintyi 5,3-8,7 % käyttäjistä (300 miestä, 24 viikon seurantajakso).
Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin 5 % vaahtomaisen minoksidiilin olevan suunnilleen tehokas naisten hiustenlähdön hoidossa, kuin 2 % nestemäisen minoksidiilin. Vaahtomaisella minoksidiililla nähtiin useita esteettisiä ja käytännöllisiä etuja nestemäiseen verrattuna (113 naista, 24 viikon seurantajakso).
Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin 5 % topikaalisen minoksidiilin auttavan noin 40 prosenttia käyttäjistä saavan uusia hiuksia 3-6 kuukauden käytön jälkeen.
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin rosmariiniöljyn ja 2 % konsentraation minoksidiilin olevan suunnilleen yhtä tehokkaita hiusten säilyttämisessä sekä uusien hiuksien kasvattamisessa 3 ja 6 kuukauden käytön aikana. Päänahan kutina oli yleisempää minoksidiilin käyttäjillä (100 potilasta, 24 viikon seurantajakso).
Finasteridia käsitteleviä tutkimuksia
Finasteridi (mm. Propecia ja Gefina) on alunperin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon tarkoitettu lääkeaine, joka hyväksytiin miestyyppisen hiustenlähdön hoitomuodoksi vuonna 1997. Sen vaikutus perustuu hormonitasojen säätelyyn: se estää 5-alfa reduktaasia muuttamasta testosteronia DHT:ksi. Finasteridi on suun kautta tablettina nautittava reseptilääke.
Tärkeimpiä finasteridia käsitteleviä tutkimuksia:
Vuonna 1998 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin finasteridin (1mg/pv) tehokkuutta perinnöllisen hiustenlähdön hoidossa. Finasteridi hidasti hiustenlähtöä, lisäsi hiusten määrää ja paransi hiusten ulkonäköä kaikilla arviointitekniikoilla mitattuna: hiusten määrä, potilaan ja tutkijan oma-arvio sekä asiantuntijapaneelin valokuvatarkastelu (1553 miestä, 12 ja 24 kuukauden seurantajakso).
Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin 0,01, 0,2, 1 ja 5 mg finasteridin päivittäisen annostuksen vaikutuksia hiusten lukumäärällä ja hiusten kasvun kosmeettisella kehityksellä mitattuna. 1 mg finasteridi oli lähes yhtä tehokas kuin 5 mg finasteridi, mutta huomattavasti tehokkaampi kuin 0,01 ja 0,02 milligramman annostukset. 1 milligramman annostus oli hyvin siedetty.
Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa 1 mg finasteridin havaittiin laskevan päänahan DHT-tasoja 64 prosentilla ja 5 mg finasteridin 69 prosentilla 42 päivän päivittäisen käytön jälkeen.
Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin finasteridin (1 mg/päivä) edistävän hiusten kasvua ja ehkäisevän hiustenlähtöä merkittävällä osalla miestyyppisestä hiustenlähdöstä kärsivillä. Tutkimuksen mukaan ensimmäisen vuoden käytön jälkeen saadut hyödyt säilyvät toisen vuoden käytön aikana. Hiusten kasvu oli parantunut 48 prosentilla käyttäjistä ensimmäisen vuoden jälkeen ja 66 prosentilla käyttäjistä toisen vuoden jälkeen. Noin 7,7 prosentilla esiintyi sivuvaikutuksia, joita olivat muun muassa seksuaalisen toiminnan häiriöt, heikentynyt libido, ejakulaatiohäiriö ja erektiohäiriö. Kaikki sivuvaikutukset loppuivat lääkkeen käytön lopetamisen jälkeen (1879 miestä, 12 ja 24 kuukauden seurantajakso).
Vuonna 2002 julkaistussa monikansallisessa 5 vuoden pitkäaikaistutkimuksessa seurattiin finasteridin tehokkuutta ja turvallisuutta miestyyppisen kaljuuntumisen hoidossa. Finasteridin käyttö johti pitkäkestoisiin parannuksiin päänahan hiustenlähtöalueilla sekä hiusten määrällä, potilaan ja tutkijan arviolla että asiantuntijapaneelin valokuvatarkastelun perusteella. Lääke oli hyvin siedetty, eikä uusia turvallisuushuolia tunnistettu pitkäaikaisessa käytössä (1552 miestä, 48 viikon seurantajakso).
Molempia lääkkeitä vertailevia tutkimuksia
Vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin oraalisen 1 mg/pv finasteridin ja 5 % topikaalisen minoksidiilin (2 krt/vrk) tehokkuutta. Ikä, hiustenlähdön alkamisajankohta, suvun historia ja hiustenlähtötyyppi huomioiden näiden kahden lääkkeen välillä ei löydetty merkittäviä eroja. Finasteridilla saavutettiin lisääntynyttä hiusten intensiteettiä 80 prosentilla ja minoksidiililla 52 prosentilla potilaista. Esiintyneet sivuvaikutukset olivat lieviä ja menivät ohi, kun hoidot lopetettiin (65 miestä, 48 viikon seurantajakso).
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin finasteridin (1 mg/päivä), 5 % topikaalisen minoksidiilin ja näiden yhdistelmän tehokkuutta. 80,5 prosentilla finasteridin, 59 prosentilla minoksidiilin ja 94,1 prosentilla yhdistelmähoidon käyttäjistä havaittiin kehitystä. Sivuvaikutukset olivat harvinaisia (finasteridilla 1,8 prosentilla ja minoksidiililla 6,1 prosentilla käyttäjistä) ja ne hävisivät lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Finasteridi oli tehokkaampi kuin minoksidiili, mutta parhaat tulokset saavutettiin näiden yhdistelmähoidolla (450 miestä, 48 viikon seurantajakso).
Kumpi lääkkeistä on tehokkaampi?
Tutkimusten mukaan molemmat sekä minoksidiili että finasteridi pysäyttävät hiustenlähdön noin kahdeksalla kymmenestä ja auttavat osaa saamaan myös menetettyjä hiuksia takaisin.
On syytä huomata, että lääkeaineiden vaikutukset ja tehokkuus ovat aina yksilöllisiä, mutta nyrkkisääntöjä voidaan pitää, että mitä aikaisemmin hiustenlähdön alettua hoidot aloitetaan, sitä parempia tuloksia yleensä myös saavutetaan. Lääkkeet tehoavat parhaiten alle 40-vuotiailla, joiden hiustenlähtö ei ole vielä edennyt pitkälle.
Kumpikaan lääkkeistä ei tehoa kaljuksi ehtineeseen päälakeen tai palauta hiusrajaa nuoruusvuosien tasolle. Molemmat lääkkeet vaativat jatkuvaa käyttöä. Jos hoito lopetetaan, mahdolliset uudet hiukset tippuvat pois ja hiusten harveneminen jatkuu entisellään.
Vertailututkimusten mukaan oraalinen finasteridi (80 % hyötyy) on hieman minoksidiilia (59 % hyötyy) tehokkaampi, mutta parhaat tulokset saadaan näiden lääkkeiden yhdistelmähoidolla.
Molemmilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta ne ovat harvinaisia ja menevät ohi, kun hoidot lopetetaan. Finasteridi on voimakkaampi lääke, mistä syystä myös sen haittavaikutukset ovat voimakkaampia. Niitä ovat muun muassa vilunväristykset, kylmähikoilu ja huimaus, mutta myös seksuaalisen toiminnan häiriöt, heikentynyt libido ja erektiohäiriö. Minoksidiilin haittavaikutuksiin lukeutuvat kutiava päänahka ja sen hilseily. Minoksidiili on lääkkeistä ainoa, joka soveltuu myös naisten hiustenlähtöön.
Katso kuvia finasteridi- ja minoksidiilipotilaiden tuloksista ennen ja jälkeen hoitojen Bernstein Medicalin sivuilta.