Avainsana: Ruxolitinib

Pälvikaljuun löytyi lääke?

Columbia University Medical Centerin (CUMC) tutkijat julkaisivat syyskuussa 2016 Journal of Clinic Investigation/Insight (JCI) -julkaisussa alustavat tutkimustulokset, jotka vaikuttavat lupaavilta. Tutkimuksessa 12 kohtalaisesta tai vaikeasta pälvikaljusta kärsivälle potilaalle annettiin ruxolitnib-nimistä JAK-estäjää. Kuten aiemmatkin eläin- ja ihmistutkimukset ovat osoittaneet, lääkkeellä on miltei ihmeellisiä kykyjä kasvattaa pudoenneita hiuksia takaisin. Tutkimustulosten mukaan 75 prosenttia potilasta sai lääkkeen avulla yli 90 prosenttia hiuksistaan takaisin 3-6 kuukautta kestäneen tutkimuksen aikana.

”Vaikka tutkimus oli pieni, se tarjoaa merkittäviä todisteita siitä, että JAK-estäjät saattavat olla ensimmäinen tehokas hoito pälvikaljuuun (alopecia areata)”, sanoi tutkimuksen johtaja, apulaisprofessori, CUMC:n kliinisen ihotautiyksikön johtaja ja dermatologi Julian Mackay-Wiggan. ”Tämä on rohkaiseva uutinen potilaille, jotka taistelevat tämän sairauden aiheuttamien fyysisten ja emotionaalisten vaikutusten kanssa.”

Vaikka tulokset ovatkin rohkaisevia, lääkkeeseen liittyy useita epävarmuustekijöitä. Ensinnäkin sen tarjoama ”hoito” oli usein väliaikainen. Kun potilaat lopettivat lääkkeen ottamisen, kolmannes heistä alkoi jälleen menettämään hiuksiaan – joskaan ei samassa määrin kuin ennen hoitojen aloittamista. Toisessa myös JCI:ssä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin toista JAK-estäjää (tofacitinib), joka ei osoittautunut yhtä tehokkaaksi. Tutkimukseen osallistuneista 66 potilaasta noin kolmannes koki vähintään 50 prosentin parannusta lääkkeen ottamisen aikana, mutta reilun 8 viikon jälkeen hoitojen jälkeen kaikki olivat alkaneet menettämään jälleen hiuksiaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että hoito lievittää oireita kohtalaisesta tai vaikeasta pälvikaljusta kärsivillä, mutta ylläpitohoito saattaa olla tarpeen”, Mackay-Wiggan sanoi.

Potilaat sietivät molempia lääkkeitä hyvin. Lääkkeillä ei osoittaunut olevan vakavia sivuvaikutuksia, mutta lievempiä kylläkin. Ne heikensivät potilaiden immuunijärjestelmää ja sai ihmiset sairastumaan helpommin.

Molempien hoitojen valitettava kompastuskivi on, että ne eivät vaikuta suurimpaan osaan hiustenlähdöstä kärsiviä. Pälvikalju on autoimmuunisairaus, jossa keho ei tunnista omia solujaan ja alkaa tuhoamaan kudoksia. Pälvikaljuudessa hiustenlähtö johtuu eri mekanismeista, kuin yleisimmässä hiustenlähdön aiheuttajassa – androgeneettisessä hiustenlähdössä eli mies- ja naistyyppisessä hiustenlähdössä. Vaikka uudet pälvikaljuuteen tarkoitetut lääkkeet saattavat vaatia ylläpitohoitoa, ne voivat olla lahja pälvikaljusta kärsiville.

Mackay-Wiggan ja hänen tutkijaryhmänsä pyrkivät seuraavaksi selvittämään ketkä potilaista reagoivat hoitoon ja ketkä eivät. He aikovat testata JAK-estäjiä lähitulevaisuudessa myös perinnölliseen miestyyppiseen hiustenlähtöön ja muihin hiustenlähtösairauksiin.

”Oletamme, että JAK-estäjät ovat laajalti hyödyllisiä monissa hiustenlähdön muodoissa. Oletus perustuu niiden toimintamekanismeihin sekä hiusfollikkeleissa että immuunijärjestelmän soluissa”, kertoo toinen tutkijoista Angela M. Christiano.

JAK-estäjät ovat suhteellisen uusi lääkeryhmä, joka on hyväksytty hoitomuodoksi luuytimen syöpään ja nivelreumaan. Jäämme odottamaan josko ne voivat johtaa myös toimivaksi hiustenlähdön lääkkeeksi.

Lähteet: Medical Daily, JCI.

Lääke voi kasvattaa uusia hiuksia joillakin

Useimmat nykyään markkinoilla olevat lääkkeet voivat pysäyttää hiustenlähdön, mutta saavat aikaan vain vähän tai ei ollenkaan uusien hiuksien kasvua. Uuden tutkimuksen mukaan lääkeaine, jota käytetään muiden ongelmien hoitoon voi auttaa hiustenlähdöstä kärsiviä saamaan myös uusia hiuksia.

Pienessä tutkimuksessa kolme potilasta nautti päivittäin lääkettä nimeltä ruxolitinib 4-5 kuukauden ajan. Potilaat kärsivät autoimmuunisairaus alopecia areatasta eli tutummin pälvikaljuudesta, mikä aiheuttaa hiustenlähtöä päänahassa tai muissa kehon osissa.

Tutkimuksessa käytetty lääke on jo FDA:n hyväksymä myelofibroosin hoitoon. Myelofibroosi on vakava sairaus, jossa luuytimen tilalle muodostuu sidekudosta.

Uudessa tutkimuksessa tutkijat saivat selville myös aiemmin tuntemattoman solumekanismin, mikä aiheuttaa alopecia areatan.

”Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan selvittää tämän lääkkeen vaikutukset useammilla potilailla”, sanoi tutkimuksen tekijä ja Columbian yliopiston dermatologian ja genetiikan professori Angela M. Christiano. ”Alopecia areatasta kärsiville tämä on joka tapauksessa jännittävä tulos, koska se tarjoaa mahdollisesti kokonaan uuden lääkeryhmän, jota ei ole aiemmin kokeiltu tähän sairauteen sekä lupaavia ensituloksia.”

Tällä hetkellä ei ole saatavilla yhtään hyväksyttyä hoitomuotoa, jolla voidaan palauttaa alopecia areatasta kärsivien hiiuksia. Joissakin tapauksissa sairaus voi johtaa kaikkien päälaen tai kehon osan karvojen menetykseen.

Pälvikaljuutta esiintyy noin 2 prosentilla väestöstä ja noin 6,5 miljoonalla henkilöllä Yhdysvalloissa on se. Taudin kulkua on vaikea ennustaa. Potilaiden hiukset voivat kasvaa takaisin ja pudota uudestaan missä tahansa vaiheessa. Lisäksi oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Alopecia areataa sairastavat kärsivät usein myös psykologisista ja emonationaalisista ongelmista.

Tutkijoilla oli jo tiedossa, että alopecian aiheuttamaa hiustenlähtöä esiintyy silloin, kun immuunijärjestelmä hyökkää karvatuppeja vastaan. Mutta tähän asti ei ole tiedetty minkätyyppiset solut ovat hyökkäyksen takana.

Tutkijat huomasivat, että karvatuppeja vastaan kohdistuvien hyökkäysten takana on eräs T-solujen ryhmä. He selvittivät myös miten nuo solut saavat ohjeet hyökätä karvatuppien kimppuun. He tunnistivat immuunijärjestelmän käyttämän reitin, johon voitaisiin kohdistaa JAK-estäjiksi (JAK inhibitor) kutsuttavia lääkkeitä.

Ennen kuin lääkettä testattiin alopeciasta kärsivillä potilailla, tutkijat testasivat kahta FDA-hyäksyttyä JAK-estäjää (ruxolitinib ja tofacitinib) hiustenlähtöä sairastavilla hiirillä. Tutkimus osoitti, että lääkkeet pysäyttivät tehokkaasti T-solujen hyökkäykset karvatuppeihin. 12 viikossa lääkkeet palauttivat kaikki hiirten karvat, eivätkä ne tippuneet pois usean kuukauden jälkeen hoidon päättymisen jälkeen.

Kun tutkijat testasivat ruxolitinibiä kolmella potilaalla, he huomasivat, että T-solut katosivat heidän päänahastaan ja potilaat saivat uusia hiuksia.

”Uskomme, että tämä on hyvin jännittävä askel pälvikaljun hoidossa”, Christiano kertoi Live Science -tiedejulkaisulle. ”Toivomme, että tulokset inspiroivat JAK-estäjien kehitystyötä tämän sairauden hoidossa.”

Pienessä kokeessa ei havaittu mitään sivuvaikutuksia ruxolitinibillä.

”Potilailla, joilla ei ole kroonisia sairauksia ja ovat muuten terveitä, ruxolitinibinin sivuvaikutusten todennäköisyys on pienempi kuin potilailla, joilla on kroonisia sairauksia. Sivuvaikutuksia voivat olla infektiot ja verimuutokset, kuten verihiutaleiden määrän pienentyminen tai anemia.”

Tutkimus julkaistiin elokuussa 2014 Natural Medicine -lehdessä.